Jouluhun on viikonverran mulla kasiseiskan kerran tänne saakka päästynä suurilt suruilt säästynä. Orpous ehk haitta pahin tuolta lähtee sielun ahin haastelukin rajaista kanssakäynti vajaista. Ärtyvä täs pienist mieli tärsyttelee kiroi kieli anteekspyyntöö perästä habite ei terästä. Vaivojainkin valitellen rimoi päivin alitellen kun ei sieto sitkisty normaaltaso pitkisty. Ulkona oon laittamuksist en pääs irti haittamuksist syyllisyyden tuntoja minimoimas kuntoja. Näinkin voidaan unelmoida tunnon kaikupohjast soida akustisest alkeista puhti puuttuu palkeista. Tilittelen tekojani pahoittelen sekojani matkanvarrel vaarantu huikut useiks haarantu. Erhe antoi äkist kättä lopputulos että lättä nuuppaannutti nauttia se ei sorjal tauttia. Pukki ehkä paikan kiertää vähää ei saa mieltähiertää etevämmil suotakoon heille huvii tuotakoon. Seimenlapsen muistelua rikkein ruojust puistelua tietä hyvään hakien neutraalimmaks vakien.
pentti pohjola 20111217 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu