20111217-Hiljaisenhakua

Jouluhun on viikonverran
mulla kasiseiskan kerran
tänne saakka päästynä
suurilt suruilt säästynä.
Orpous ehk haitta pahin
tuolta lähtee sielun ahin
haastelukin rajaista
kanssakäynti vajaista.

Ärtyvä täs pienist mieli
tärsyttelee kiroi kieli
anteekspyyntöö perästä
habite ei terästä.
Vaivojainkin valitellen
rimoi päivin alitellen
kun ei sieto sitkisty
normaaltaso pitkisty.

Ulkona oon laittamuksist
en pääs irti haittamuksist
syyllisyyden tuntoja
minimoimas kuntoja.
Näinkin voidaan unelmoida
tunnon kaikupohjast soida
akustisest alkeista
puhti puuttuu palkeista.

Tilittelen tekojani
pahoittelen sekojani
matkanvarrel vaarantu
huikut useiks haarantu.
Erhe antoi äkist kättä
lopputulos että lättä
nuuppaannutti nauttia
se ei sorjal tauttia.

Pukki ehkä paikan kiertää
vähää ei saa mieltähiertää
etevämmil suotakoon
heille huvii tuotakoon.
Seimenlapsen muistelua
rikkein ruojust puistelua
tietä hyvään hakien
neutraalimmaks vakien.

pentti pohjola 20111217 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu