Vaikka näyttäis, tyhjäätäytän älyvaroi tähän käytän yksinkertoi riimejä toivois ettei viimejä. Lääke mulle ehkpä paras olenta on tämänvaras suurempii ei suuntele ylpeenääntä kuuntele. Istumatta niskajäpäs ulospääsyy sananläpäs harkinnatta haentaa meithän nyt on täynnä maa. Piironkiinsa piilottaen vuotten, vanhaa niilottaen kukaan tippaa tueksi läheloloks pueksi. Hajamiel ei laadus kestäis ulompanta joku estäis tavutteisiin takerran reikää valoon nakerran. Soitellen ei sotimista väistäin pahint totimista rehtiäkin otantaa paperille sotantaa. Etteik muuta sitten enää kehonkunnon tuottais tenää läähättämään laittelee tuhdimmista vaittelee. Aika jakaa juontumia tok ei tukust luontumia orvon otteeks ulottuin hallaisinkin kulottein. Ramummaks vaik rajautuilee myötäallos ajautuilee karikoita kaihtaen levyy ajois vaihtaen. Ihmisenä itsenänsä elonkaari sanoisk länsä taaemmalta tapailee konsti kivuilt vapailee.
pentti pohjola 20111211 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu