20111211-Olonruodussa

Vaikka näyttäis, tyhjäätäytän
älyvaroi tähän käytän
yksinkertoi riimejä
toivois ettei viimejä.
Lääke mulle ehkpä paras
olenta on tämänvaras
suurempii ei suuntele
ylpeenääntä kuuntele.

Istumatta niskajäpäs
ulospääsyy sananläpäs
harkinnatta haentaa
meithän nyt on täynnä maa.
Piironkiinsa piilottaen
vuotten, vanhaa niilottaen
kukaan tippaa tueksi
läheloloks pueksi.

Hajamiel ei laadus kestäis
ulompanta joku estäis
tavutteisiin takerran
reikää valoon nakerran.
Soitellen ei sotimista
väistäin pahint totimista
rehtiäkin otantaa
paperille sotantaa.

Etteik muuta sitten enää
kehonkunnon tuottais tenää
läähättämään laittelee
tuhdimmista vaittelee.
Aika jakaa juontumia
tok ei tukust luontumia
orvon otteeks ulottuin
hallaisinkin kulottein.

Ramummaks vaik rajautuilee
myötäallos ajautuilee
karikoita kaihtaen
levyy ajois vaihtaen.
Ihmisenä itsenänsä
elonkaari sanoisk länsä
taaemmalta tapailee
konsti kivuilt vapailee.

pentti pohjola 20111211 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu