Kenpä tietäis miten toimin rajallisin vähin voimin läähättäen lähättyi perskoillansa siten pui. Tarvi nousta varhain ylös ammujista ettei hylös korsii eteens kannella jauhoo juurest annella. Sitten talvil metästöihin aamupimeest lähes öihin väsymys vaik vajensi navet-töihin rajensi. Leipää oli katkoit pöydäs muutkin portsuu sivuunlöydäs Äitihän meil kokkasi kurnivatsat plokkasi. Nyt oon yksin huoltamassa syntykotii puoltamassa ettei lahois laitoitta pärjää kyl ei haitoitta. Puita uuniin pakkasilla isos tuvas nakkasilla sähkö muual mestaroi kodintuntuu föliin toi. Hääppöstä ei ole enää sen sun seitset näpryt tenää niskakivuist varpaisiin kihti siellä ajoin kiin. Lisiks vanhain tutut vaivat ylösmerkkuun nekin saivat loko-olost laistavat sisint hiilil paistavat. Aisteissakin alennusta yrttöpuolen halennusta nupineelteis keveemmin futsisektor leveemmin. Meikämannet karsittuina ratkokohdist parsittuina huomisiaan hakien paikkans rivis vakien.
pentti pohjola20111126 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu