20111124-Harmiksvarhain

Lyhyeksi kun jää nukku
mielenmelskoost syystä tukku
keljuttaakin kiehnäntä
ojastelee riehnäntä.
Myöhään vaikka sänkyynheittyy
jostainsyystä karvaakskeittyy
unenpäistä typistys
harmitteesta rypistys.

Aihuuttaa ehk monet vaivat
ylimerkityksen saivat
omikstarpeiks huolia
noita nitkunpuolia.
Henkisest jos herättyisi
itsesyytteist perättyisi
muistain anteeksantoa
Ylempää tuolt kantoa.

Pienist jurpuist turvonneena
laitonlipsuist urvonneena
vaterisuus vinossa
syntikuorman hinossa.
Kukaan ei tuo turkasia
höpöisyyden purkasia
tyhmäst omast otettu
silee kurttuun sotettu.

Oivaltuuhan jutunlaita
älli vaik on iät kaita
tiet kun moniks risteää
nollaksihan yksin jää.
Yhä yrttää selitellä
ukko, taida pelitellä
mensast siit ei tietoa
lainoskellaan mietoa.

Umpeutuu jos huomeenhalu
työns sen takan, viivalpalu
otsamärkän näähkiä
sielunsyvää räähkiä.
Vanha joutuu pähkäilemään
haittainskanssa ähkäilemään
nostais joku ojasta
miehistyisi rojasta.

pentti pohjola 20111124 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu