20111121-Lipsuvarjoja

Syyllisyyttä ei pääs pakoon
hyvänhaut kaatuu lakoon
kiukutelles toisille
läheisille moisille.
Hengessänsä pyytää anteeks
silti kuormaa jättyy kanteeks
eikä eril erheistä
tunnolle se herheistä.

Kertakerran perään tuota
olotilast löytyy suota
miks en mutkii erota
älyy siten terota.
Puhdas mieli parantaisi
ymmärtmykseen varantaisi
nuritteistkin nauttien
röpöt vaikka tauttien

Moitteista jos hermot hukkaa
soimons karikoille pukkaa
jäljemmäksi jääntyen
hauskan harmiks sääntyen.
Ilo kerry vuorenkoroks
tipahda ei toimilt horoks
aistein hyvän etäältä
luopuin taaksevetäältä.

Anelua toimekkuudest
kutokankaan loimekkuudest
järjenääntä uskoen
minimist siin fuskoen.
Vaikkei pysyis keulemmalla
peremmälkään pure halla
laillansa kun laittelee
ärhenteisens taittelee.

Nöyryys olkoon seinäl taulu
raikukohon rujost laulu
sävel vaikka vapajais
onnenantii hapajais.
Laitettu kun käpsehtimään
tulevista näpsehtimään
valoo huomeen riittelee
siitä Ylhää kiittelee.

pentti pohjola20111121 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu