Yksinoloon tarve tottuu ois se vaikka kuinkapottuu auttajii ain lähellä ei kyl silmän nähellä. Haittautunut hankaluudest kulkusuunnan vankaluudest itse moista mätättää tekoi toimit jätättää. Paljotvuodet pätkittelee usein ekstrat kätkittelee vaikka hunkoohengessä nahnikkaisest tengessä. Liikkeellähtöin laittumatta narinoista vaittumatta toistentakan tiirailee omii aikoi viirailee. Joku juju oli ennen edistystä tullenmennen ilman pakkoo punkoota käskytteistä hunkoota. Tiukin näpein toimeentarttui kohenteeks se kaikil karttui porukalla puksattiin esiltulleet ruksattiin. Mitään ei oo enää hihas kohnimist ees kotipihas jättyneinä järeimmät tallel luullust päreimmät. Uikutteeks ei tarvi laittaa vuodet luonnostansa vaittaa naurettaisiin nuukille höntsämysten kuukille. Onhan pinos musaa riimii toivois ettei sitä viimii yhdenlaista yrintää pinnemmalle pyrintää. Sieluisest et sukeutuisi nälkäisihin lukeutuisi elonehtoon kohdassa tasapainoon johdassa.
pentti pohjola 20111110 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu