Uutta tuuttiin tunkiessa vanhanakin hunkiessa avaimia lukkoihin rööriselvää tukkoihin. Pienuuttansa pelkäämättä ovee anneilt telkäämättä löytövuoros lähtöjä selkeämmin nähtöjä. Tyytymättä tyrkänteisiin antoniukkain jyrkänteisiin solmui auki availee miettelyksis ravailee. Näin on pohjat puhdistettu kohtamukset tuhdistettu passaa löytöi lähättää vierail silmil nähättää. Arkuus aina tosihaitta hukankynsis siinä maitta liepeist roskat löyhyttää ne mitk mieltä köyhyttää. Saakoon nälkä tarpeisensa ravintona karpeisensa puseralta purennat älläämisten urennat. Julmimatta jälkikäteen ihan omil alkaa päteen kukkaroa kukuttaa narinoita hukuttaa, Lämpimiä aatoksia ruusuisiikin saatoksia viehtymysten virroilla täsmäntäyttä pirroilla. Hakemalla yhä sanoi päästätellen auoiks hanoi keveemmyyttä kertyilee muisti tuosta vertyilee. Ensinjälkeen portit leväl siinähän se hengenkevät loppusointui lapattain tyhjänhetkii tapattain.
pentti pohjola20110924 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu