Syksynsuunta meille antuu ruska pian värjää mantuu komeuttain lehtipuut vihreenolot juurrot muut. Haettakoon silmäniloo tyhjä töllö päivät piloo räpsäkkyyttä saantohin nurkaltsaakka jaantoihin. Meri välkkyy vilkuttaen kivoi muistoi pilkuttaen tuolta suolantuoksua innovoittain juoksua. Ei nyt ukko tehoin yllä joutomiehen jurnoot kyllä paikkakohtaans vahtimal hidasteisest tahtimal. Aatos esii etsivänä löytymist ei tule känä riiminpätkii työstäen unteluudelt ryöstäen. Värssytteitten kivankoel malkaisua mielennoel uutta tuuttiin turnaten entisjälkii urnaten. Kun ei kiire eteentyönnä avuttomas sii jo myönnä vaik ois kukust kantoja seurais periksantoja. Lähes maalis luulis matka tuost ei yli kenkään jatka ennen päättyy pähkäillään nuuhoohaluin ähkäillään. Ylen korkeit kynnyksiä lamaamassa synnyksiä joittentakan vihreää eelleenpääsyy ettei nää. Omin ottein oikomista hyvinpaljon loikomista mahtuu miehen menoihin joutumatta tenoihin.
pentti pohjola (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu