Työt kun vaivoist väkist loppuu eipä ole minneen hoppuu aatost ei saa toppaamaan joutuu jotain koppaamaan. Yksipuinen vääntää riimi eikä aatel, täähän viimi sinnesuuntaan suikahtaa värssynvääntöön luikahtaa. Kehittäen kestävyyttä pankrottuuden estävyyttä myrskyyvälkin merellä jokahetki herellä. Illuusioit vaik ei löydy tuolle apajalle töydy harmaammista haentaa pölynpeitost paentaa. Siilautuvat esil hyvät uudentuottoon sovit jyvät niistä kelpaa maistella onnens eteen taistella. Reppanaks vaik haukuttaisiin yltämättä yhtään naisiin orpuudelkin merkinnät aatteleppa hetki tät. Luisumii kyl laitoksissa unelmaiset taitoksissa kylmänkaruu kauhuten tuonjuur pelost sauhuten. Vähälle ei tarjoomuksii niinkuin luistavia suksii ehtisi et keulempaan nykyy pelkkii pötryi saan. Yhä sielun sivu arka takomatta jäänyt karka vääntymätönt siltikin rautakankee miltikin. Nautimmaksi opetellen jähnyymisen lopetellen paisteiseen viel päästyisi kovilt kolhuilt säästyisi.
pentti pohjola 20110913 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu