Aikaa hukkuu riimittäissä uponneena tiukast näissä juju vaikka hiduissa kasvuntynkää iduissa. Luulematta luuta lihaks pistämättä syystä vihaks hetkest toiseen tunkeutuu olonsrajois unkeutuu. Mistä tässä raputtuisi äärellä jo pian huisi luulot roskakorissa ruunamaista orissa. Toimimalla totutusti polkeehan se joten kusti ilomielel makuja vailla nautintakuja. Hunninko ois mutakuoppa tuolt ei yltäis ylös ruoppa apua vaik huutaisi pelko paikat puutaisi. Nyt on tätä tavallista mikä kukkuu lavallista hiduistakin haetaan täyttä tyhjää paetaan. Rotuisia kun ei olla vikaanviehtyy helpost polla aidantaakse kurkkia jälkeenjättyy surkkia. Kertakerralt lähtöpisteest sen sun seitsest eroon misteest ylemmille yltämil järjenjuonnoin kyltämil. Ehkpä maali sumunpeitos maustamatta jäänyt keitos tuohon suolaa tuikata lusikoijil huikata. Pihisee viel painepytty eikä ykkösenä mytty rinnustint kun tiukkailee vähemmästi kiukkailee.
pentti pohjola 20110909 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu