Kuvitelmain kukkuloille röntyämme usein noille lepuuttamaan lapoja utopioist hapoja. Ellei usko leikkimielel iskukohta siinä pielel ojanstaakse yhä jää höyryilisi vaikka pää. Luulemukset latistavat väkistvientiin hatistavat rehtyys ei siin mestari pelkkä joudon testari. Harkitusti haettuja järjenavuin saettuja kelpaa kopiks noudella lätäköllään soudella. Minämielen lippu liehuin aivoituksis uuttaa kiehuin kukkuloittaa kertyjä ymmärtäen vertyjä. Taaksejättöin harmimatta uudennetust pöytäänkatta nälkä siinä näkähtyy oksaltansa pataan pyy. Omuutta ei ohjaa kukaan älä lähde tuumoot mukaan funtsaile ja virity sitten vasta kirity. Ylen noloo nakerrella hätäjarruun takerrella rinnanrunsaal paisuta tuoksut tutuiks haisuta. Syksy ihan nurkantakan pian paiskaa meille nakan villaist vaatet valimaan horkka ei pääs halimaan. Pyhänä nyt ennuskuuma taivaanpallost tositsuuma jäähtyminen vuorossa kestomutkan suorossa.
pentti pohjola 20110828 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu