Hospitaalei kun vois väistää tuhroopäivii pitkään päistää omaherran oloa asuin kotikoloa. Laitoksissa käskynmukaan nyt ei määrää menost kukaan raihnaiseks vaik joutunut iänpitkin noutunut. Syntykodos kaikki vuodet mahtuu siihen vuoksee luodet yksinäist nyt olentaa puheenpuute kolentaa. Päiväkausii tuosta mykkän luurin äärel ei oo kykkän totuttava tilaiseen ankeuden hilaiseen. Osannut ei optimoida heleästi kelleen soida kalliolla nallina tyhjäisyyden mallina. Uskonutkaan ehtivänsä turvaa toisel lehtivänsä henkisest se hukkua kainalotta nukkua. Riidanhalus usein mieli kärmepistoisena kieli turha jälkeen katua arki eihän satua. Monella must väärät väitteet nollatyötä riimipäitteet eikä rapuiks sovellu onnen enteeks ovellu. Yritettä toki työsti älynvähää helppoon vyösti silmänlumeeks tyhjälle villapaidaks nyhjälle. Tarvimatta takailuita rööreist suoltui hakailuita joita kumoon käännetty linjaa lauhaks säännetty.
pentti pohjola 20110812 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu