Helteet heittää ukkosia olemisel tukkosia ruudunääreen rupeemat jonninjoutoi kupeemat. Aina kun tääl yhdenlaista erilaisest eihän maista urassansa urkkailee ikkunastaan kurkkailee. Menis jyry matkoihinsa ärsyttämäst katkoihinsa pilvet poies pakenis töllönääreen hakenis. Ei oo huvii monenlaista yhtäkään sit äijää, naista seurantarjoo tuomassa poppoohenkee luomassa. Riimimäärät kasaantuvat keinoina yh tasaantuvat miks ei huolta kantaisi haavemielel rantaisi. Ulotu ei eväisiinsä tölpöttele keväisiinsä puhti hukkaan puhissut henges tuosta tuhissut. Ääntä ei voi korotella sanansyytöi lorotella maija pian varttumas näpit niskaan tarttumas. Ollaan toki niinkuin aina hätänappii ettei paina manit karhul heitetty nyree ilme peitetty. Laittauduttu ladullemme ylpehinä ikun emme voipi tuosta todeta puhkua ei podeta. Elinvajaist piittaamatta kysyttäiskään viittaamatta omin neuvoin osaten hilkkusemme posaten.
pentti pohjola 20110729 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu