Ukkostuhruu luonto työntää helteenvarjol sitä hyöntää ilma lähes pysseistä olo ilkeen nysseistä. Saatu olla rytyi vailla kotonurkis, isäinmailla toki useit puutteita rutiineiksi muutteita. Vähentymä voimis jatkuu eikä auttais kropanvatkuu naakelit ne narisee pullishalut karisee. Yksinään on isos talos aattelut siis siinä valos umpista on useesti koiranlirin kuseesti. Oottamukset uusist nollas vanhat purut muhii pollas joilla tarvii tallata saantamukset mallata. Luulot aikoi karisseena tien sen varteen varisseena reppustansa raahaamal unelmissaan kaahaamal. Torjuttu kyl topatteita seulomalla kopatteita vähän laadul-laittoja muistatellen haittoja. Pilvist kuuluu sen sit pauke eikä ole homma rauke tulisempaa tulossa likoo helteen sulossa. Keinot ovat rajalliset jälkijunas ajallisest nokannäyttöön pyrkien esteet eestä tyrkien. Haavoittuva kun on mieli tulensylös usein kieli anteeksia lukien nöyremmyyteen pukien.
pentti pohjola 20110720 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu