Elämän poluilla kantoja piisaa horjuvan heittoihin matkalla viisaa aina ei ruori oo kourissa älyisest vajaisii tourissa. Pöngät kun puuttuvat lähespä tyystin kupposen laidasta hölmösti ryystin jälkeenpäin turkasest hatuttaa sieluisen sisimpään satuttaa. Ilo on kuihtunut kukkanen mulla lujemmaks ei ehdi ikuna tulla huonosti pedattu petimme karannut kupeelta jetimme. Yrittäin näytellä, hätäkös tässä vuosissa surkastui rusinaks kässä tähteenä olo on surkeaa neulokset ilkeäst purkeaa. Vaatimat vaikeita nykyisel nyhdöl saamatta kasahan tänäisel nyhdöl rutistuis roikunnast rämäksi jäämällä joltiseks jämäksi. Monet on poistuneet utuiseks yöksi aiemmin haalittu merkattu työksi jaettu vuoroja laajasti ikäistenpaljoille taajasti. Unho sit peittävi köyhät ja rikkaat haettu hiitehen kipuilutikkaat nollattu mittarin lukemat jätetty joutavat pukemat. Keräilyharrastus hyvitti monii iloisest tekemii aiempii lonii että on jaksanut jurrata pakettiin puppuukin surrata. Näin sitä vältelty vaivojenvinoo ylentäin yhäkin haaltojenpinoo tyhjääkin ohessa tukuttu öitämme kohhaten nukuttu. Herraamme pitäisi useemmin muistaa sukset siin varmasti sujummin luistaa unohtain polkumme poikinnat etuisten asiain hoikinnat.
pentti pohjola 20110708 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu