Kaksi pyhää yksin vietin ymmärtelen tämän tietin seuramies kun ole en oivaltelee syitä sen. Yksi liikkui ripeest tiellä vilauksen näki siellä kukaan ovee avannut tuonhan varmaan havannut. Aattoilta meni rannal porukoitten seuranannal hyvin kestää haittansa suullisuuden vaittansa. Elämä on juuri tätä matkainpäässä pysyy hätä löpinöitä tarvimat ohesoloo harvimat. Tallenteitain kuulostelin jälkikaiuis noissa elin joskus kivaa kerrata nykyaikaan verrata. Se ol silloin satutetta kaukaakiertäin hatutetta pännää paprul pyöritti nuottei nauhaks nyöritti. Paljon tuota toimistanut sielunrankaa voimistanut kasvattaen kasoja tuumimatta tasoja. Laittumia lähätellen himpust saantoi vähätellen onneks aika avitti rutikuivaa ravitti. Ukkona nyt äärinvierin etäämmällä käyttöhierin joutoaikaa arpomas tovist toiseen tarpomas. Mennyttä ois hölmöö surra kireästi hammastpurra ilojakin annissa höytyisinä kannissa.
pentti pohjola 20110627 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu