Sopeutumaa, sitä puuttuu vuottenjalkoin liikaa juuttuu elämä nyt eriä osaamatta keriä. Aiemmin noit ystäviä hyväksyvii lystäviä nukkuneet on ikuiseen kohta luullust sinne meen. Juhlanpaikat hankalia vaivainlisiin vankalia niskal ei saa tukea eelteit eheeks pukea. Flunssantuntuu nuhinensa perästpäisest tuhinensa oma rauha parasta luopumatta varasta. Nykyajan kotkotukset eipä lopu motkotukset meikämannen taholta raihnaiselta laholta. Musiikit on muuttuneina kiinnekohdat puuttuneina toistentakaa vilkuillen iitumuksii ilkuillen. Äijäkin tää joskus nuori jossa valui päältä kuori naureksien naljaili hyllyillään kun haljaili. Siellä viihtyy mielin yhä niukentunut arjes kyhä entismenoo massuttaa ukkonakin hassuttaa. Lipsumisii laitannoista tyhmiä ei konsteil poista mattavärein vääntöä ilman pakon sääntöä. Peilitkin on täysin pilal ruttunaamaa sieltä hilal vaatteetkin yh kutistuu housunahtaas rutistuu.
pentti pohjola 20110620 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu