Vanhuutensa joukos tajuu itsekriitti hurjan rajuu oman paikan puuttues tukaluudeks muttues. Rippijuhlis kuikistelin sivummalle luikistelin mälsä tunne alensi uskoo itseen valensi. Nuoremmat ei tule luokse heidän seuraan ethän juokse katse katos harhailee yht sun toista tarhailee. Aika ajoi ukost ohi häpeily vaan hyökkää kohi ilo unhoon joutunut olo resoil soutunut. Eikä käännä tuossa kelkkaa anti vaikka kuinka helkkaa itsee mieles mankeloi tuutuvirsi turhil soi. Ei sais olla pitkästynyt jumeihinsa sitkästynyt yhteen jälkeen tallaten pientareille kallaten. Unho tuonut tukkeisia lakastanut kukkeisia jos niit edes ennenkään funtsimahan tuota jään. Maut on tänään ennenst toiset nurkanpiiloon viety moiset säveletkin särisee rumpukalvois tärisee. Kuule ei nyt itikoita ininä se korvis soita yleishälyy herättyy painajaiseks kerättyy. Jos oon sivus omineni tekemis tai lomineni etempää ei ynnätä kyselemään rynnätä.
pentti pohjola 201109 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu