Aina sortuu tekeen näitä tavutteitten loppupäitä hiljaisest kun kuljetaan ovii peräs suljetaan. Vieraita ei meille tule ykskään iikka kohti kule läheiset he laittuvat orponolot taittuvat. Mitätön kait seurannoissa ikivanhas kotikoissa pystyyn vielä pykyttyy rinnas jytke tykyttyy. Eikä tippaa mahtailua ruojuns pramil ahtailua hiljaisesti nurkassa uteluitten kurkassa. Hävitty on aikoi peli kuhmurainen tiellä keli vateruus yh vähennyt takaseinä lähennyt. Olemalla ikäukko haavehitten päällä lukko siitä kun on tietoinen niukempaankin sietoinen. Laiskuus vatsaa kasvattanut ihral ilkeest rasvattanut eikä nälkää pysätä hamuu sivuun sysätä. Uskomuksii ravaa päässä käytäntö vaik umpijäässä hötsänteissään hunkailee aiheettomast punkailee. Saattaa näille joku nauraa äijällä ei kypsää kauraa ruumenista rojua lörpöttelyn hojua. Riimiratsun kompuroides nollamallin sävel soiden kynnyksille kiivetään horiskaamme riivetään.
pentti pohjola 20110606 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu