Penkin alle meni viisu haasteena jo ehkpä pliisu nuori kun hän tekeili omast mielest vekeili. Revittely nykyy muodis sitä syöttyy joka puodis vanhal korvat kestämät linjaa eriks estämät. Ennen oli suomalaista nykyisest ei tuota haista ulkolaisen matkia paistinpellin vatkia. Aika tuot ei parantanut hullumpaan vaan tarantanut kuulovammoi esillä rytinän kun pesillä. Klassinen yh kehyksissään ihan ekstraa ehyksissään uutta sinkin tyrkätty äkkisyväl jyrkätty. Meikähän ei mistään määrää oli suoraa, käänteest väärää toosan kiinni napsaisten riimeinpariin kapsaisten. Hölötellen vaikka mitä älyy ettei suurest sitä leikinvarjol lasetan riviin tavui asetan. Oppineeks en tällä tule sujuvast ei suksi kule kunhan kulkuu riittelee elästä kiittelee. Lopumpana jossain ollaan viehtyäni tuonne hollaan saamastani kiittelen pientareiltain niittelen. Yli kuoppain yhä päästy runttaammilta runnoilt säästy kapeast vaik kuikoilee ladullansa luikoilee.
pentti pohjola 20110515 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu