Lämpö taasen päässyt haasta vihreet työtyy innol maasta harmaansävyi niukkien komennossa tiukkien. Äkkii verhoo lehdet puita kukkamattoi kedoil muita näin on luonto voimissaan totutuissa toimissaan. Ihmismieli jäykempänä sattumuksil näykempänä ajankanssa aistimas onhan ehtaa, nyt juur täs. Yritetään ymmärrellä kasvuvoimaa kaikel tällä ilostuksen antajaks taakojemme kantajaks. Valitamme repunpainoo huono onni että vainoo tosit aivan stemmassa saantosaalis jemmassa. Pieni kade kalvaa mieltä eikä lähde helpost sieltä joillakin on upeaa alavire kupeaa. Vappu ihan vaaksanpäässä hölmöö uiksii enää jäässä pian käki kukahtaa linnunlauluun nukahtaa. Merenkimmel, välkkyy, liikkuu hyrskytessä rajust kiikkuu löytyy monta vaihdetta tuplaista ja kaihdetta. Elämällä tässä hetkes kiintoisuutta riittää retkes ihailtavaks annettu lahjan luokse kannettu. Nöyryyt pakko opetella änkyröinti lopetella tunto tykkää tyrkeistä ajanhermol pyrkeistä.
pentti pohjola 20110428 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu