Kello tulee aamul kuusi alustetaan päivänmuusi neljäkymment riviä horiskoo ja tiviä. Viiteen värssyyn väännätelty lähelt kivii käännätelty ihmeempää ei antia pelkkää pinoonkantia. Ensin tuli nuottipuolta säveliä hapuin tuolta ootto etäält väheni riiminrassoo läheni. Ukkona nyt ujutellaan loppukympis sujutellaan kasikuusi kopassa älli ei ih topassa. Melkein niinkuin nakertamal sapluunalla aina samal kehtaamatta vaihdella tylsäisyyttään kaihdella. Jotkut tällaisistkin tykkäät koneenääres paljon kykkäät nostuu kissan pöydälle sivustoista löydälle. Ylpeillä ei tulemuksist paras suju puuttuu suksist mietteentiellä mutkaillen sit sun toista tutkaillen. Loppusoinnut, vanhanaikaa äijälle nois kellot kaikaa avittaen virettä purkamassa kirettä. Troppia on yksinelol juuriltaan jo vähän kelol hyljitä ei hakuna onhan sopas makuna. Sinä joka silmäät näitä älä kelvoks konsa väitä olanyli heittyvii unhoon äkist peittyvii.
pentti pohjola 20110302 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu