Kevät kutsuu kulkijoita valon mieleens sulkijoita päivänpituus venyttyy siinä sivus enyttyy. Vaik ois ootot kiven alla uskoa ei vienyt halla itsekulle näytetään kuinka tyhjää täytetään. Oppimista vauvast vaariin elämää saa uusiin kaariin rutiinil vaik ratsastais hyödyt handuun natsastais. Meit on moneks yrittämään alavireist syrittämään jos ei sisu kaulassa rukkaset jo naulassa. Yksinään ei lopult kukaan lämpönsä kun ottaa mukaan pelkäämättä poistoja hikeviä toistoja. Ääreen ehtii ekstraloittaa siinähän jo kelloi soittaa tunnonpuolen toiveissa lainehittuu loiveissa. Rauta pitää takoo kuuman hakemalla oikeen tsuuman vasaroida älyllä eikä suurel hälyllä. Puntariin ei kaikkee panna luonto tuohon tukee anna sietämisel suurella kukkulans jo juurella. Enin osa talvest takan auvommista antaa nakan miksi poikin polulla ulkokullast kolulla. Hyvä elää tätä hetkee jatkakaamme juonest retkee tulevissa ilomme kestettäisiin pilomme.
pentti pohjola 20110227 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu