Tottumalla yksinoloon heittyi helpost kotikoloon miks ees tässä riehuisi pian nesteet kiehuisi. Antakaa mun tälleen olla elähteitä vailla polla luonne saa ain johdattaa tuolla tarpeet kohdattaa. Ollut holleit, tullenmennen samaa lapsena jo ennen rimppakinttu löperö kuvitteistaan höperö. Mihin aatos takerrutti vuosikausii nakerrutti ennenkuin taas helpotti unhoonjoutu jelpotti. Liiansuuret oli haaveet kivistivät kovin raaveet uskallus se hukassa tieltä kallaal pukassa. Itsessäinhän asui vika pelotti ehk, tulonlika käytäntöhän karua muistuttamat tarua. Vanhan miehen mieli, keho karissut jo aikoi teho nurkassamme naristaan jonninjoutoi taristaan. Esejä muk silmäinnäällä liehuhelmat ilopäällä ohi äijäst väistyivät haluumiinsa päistyivät. Kiukkusäkiks mainittivat itsesyytteis painittivat näin se yrte kutistui rusinaksi rutistui. Musiikis ol porsaanreikä pelisylis, iloi meikä henkikullal evästä sai siin sielu kevästä.
pentti pohjola 20110222 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu