Olematta seuramiehii kuka meidän luokse kiehii etäämmältä väistävät laisiansa päistävät. Suulaudest selvä etu jakamalla jaantuu retu yksinyys ei elätä parempias helätä. Lapsesta jo lähteneenä et on iät tähteneenä nousematta rattaille enempien kattaille. Tohinointi tuos ei auta meltona on menois rauta hiilet ahjost huvenneet puutekiusaks ruvenneet. Kölin alla keil ain vettä imeskelkööt sitten mettä jälkipäässä lujilla suppeemmilla kujilla. Rattaat uuteen raksuttelee toivonhitu jaksuttelee huomennakin herätään koppaseemme kerätään. Uutta mahtoo eelleen suoltaa vateri vaik linjast puoltaa heilumien heitoilla ryystäellään keitoilla. Vailla varjoo, eihän toki suojatuks silt huomen koki jumittais vaik lauttamme näkyvyyttä kauttamme. Aivan tuimaa suolatessa lankoi rullil puolatessa harteintaakka kevenee sektor sovist levenee. Moittijoille mitä sanois jos he totuut yhä janois yritetty ymmärtää rajaisena harteil pää.
pentti pohjola 20110214 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu