Joku miettii, ukko kehtaa vähiensä paris vehtaa turhantyhjää toitottaa arjestans kun loitottaa. Sitähän se näpröö tämä kehonkunto äijäl rämä värssyi silt voi väännellä niitä kivii käännellä. Hivest ajatusta hakee sirusistkin mieli makee yli ylös yrttämät mahiksia syrttämät. Onni että konstin löysin usees suunnas nuoren töysin hanuria harjotin nuotti-omii tarjotin. Miel myös avoin ulkopuolel silti sitkeyttä huolel rajansa kun kapeat tuota seuras apeat. Edistynyt enhän yhtään samaa saantii joutui nyhtään lähtöviival laittuissa vieterin jo taittuissa. Paljois vuosis ponnistellen hitusest jop onnistellen orpo-pojan uralla enimmälti turalla. Jotain jahkaa aina aisti porsaanraon edelt haisti sinne sitten livahti moitittaissa kivahti. Unkein ottein uusiuduttu ryvettynyt matkal nuttu sydämisyys kunnossa ärheist, pistoi tunnossa. Nöyryydest oon polemoinut alasävel usein soinut tikkahiltain tippunut ylös ajas vippunut.
pentti pohjola 20110113 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu