20110113-Maanrajaa

Joku miettii, ukko kehtaa
vähiensä paris vehtaa
turhantyhjää toitottaa
arjestans kun loitottaa.
Sitähän se näpröö tämä
kehonkunto äijäl rämä
värssyi silt voi väännellä
niitä kivii käännellä.

Hivest ajatusta hakee
sirusistkin mieli makee
yli ylös yrttämät
mahiksia syrttämät.
Onni että konstin löysin
usees suunnas nuoren töysin
hanuria harjotin
nuotti-omii tarjotin.

Miel myös avoin ulkopuolel
silti sitkeyttä huolel
rajansa kun kapeat
tuota seuras apeat.
Edistynyt enhän yhtään
samaa saantii joutui nyhtään
lähtöviival laittuissa
vieterin jo taittuissa.

Paljois vuosis ponnistellen
hitusest jop onnistellen
orpo-pojan uralla
enimmälti turalla.
Jotain jahkaa aina aisti
porsaanraon edelt haisti
sinne sitten livahti
moitittaissa kivahti.

Unkein ottein uusiuduttu
ryvettynyt matkal nuttu
sydämisyys kunnossa
ärheist, pistoi tunnossa.
Nöyryydest oon polemoinut
alasävel usein soinut
tikkahiltain tippunut
ylös ajas vippunut.

pentti pohjola 20110113 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu