20110110-Kohdillansa

Ihminen kun ei en kunnos
pistelyä omastunnos
moniahan tarvisi
hyötyi haltuun varvisi.
Eipä jaksa jalkautua
tehtäviinsä alkautua
supistuneet sysännät
nyt jo käsil nysännät.

Ikää paljon, ryntööt vähän
ajauduttu ajas tähän
nielty haaveen haikeat
kohtapaikas vaikeat.
Jäljeljääneil tuherretaan
kopasmuksii nuherretaan
ettei nollaan lipsuisi
sen et verran hipsuisi.

Tunnollisil toki perheet
ylimmäks ei virhe-erheet
pankittaen parhaita
kaukaakiertäin harhaita.
Me ketk yksin etuinemme
salaisine retuinemme
hiljaisuus se valittu
uniskaan ei halittu.

Kuormaa kertyi kantamuksiin
ottoväärää antamuksiin
linjaisuutta löysäili
ristikkäisiins töysäili.
Silminnähden erilailla
tuota kalleint juuri vailla
harpateltu huomisiin
kapoisihin tuomisiin.

Yhtymättä yritteissä
tuo juur vika pienis meissä
nurkntakaa kurkkia
mahtoisiimme urkkia.
Loppuinlopuks tämä oikein
harppomisii sivuunpoikein
repaleista kerätään
arkehemme herätään.

pentti pohjola 20110110 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu