Ihminen kun ei en kunnos pistelyä omastunnos moniahan tarvisi hyötyi haltuun varvisi. Eipä jaksa jalkautua tehtäviinsä alkautua supistuneet sysännät nyt jo käsil nysännät. Ikää paljon, ryntööt vähän ajauduttu ajas tähän nielty haaveen haikeat kohtapaikas vaikeat. Jäljeljääneil tuherretaan kopasmuksii nuherretaan ettei nollaan lipsuisi sen et verran hipsuisi. Tunnollisil toki perheet ylimmäks ei virhe-erheet pankittaen parhaita kaukaakiertäin harhaita. Me ketk yksin etuinemme salaisine retuinemme hiljaisuus se valittu uniskaan ei halittu. Kuormaa kertyi kantamuksiin ottoväärää antamuksiin linjaisuutta löysäili ristikkäisiins töysäili. Silminnähden erilailla tuota kalleint juuri vailla harpateltu huomisiin kapoisihin tuomisiin. Yhtymättä yritteissä tuo juur vika pienis meissä nurkntakaa kurkkia mahtoisiimme urkkia. Loppuinlopuks tämä oikein harppomisii sivuunpoikein repaleista kerätään arkehemme herätään.
pentti pohjola 20110110 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu