Voimat kun jo töihin loppuu sijalsaannil muusta hoppuu ajautuma pulskistuu ilman kädes äkist luu. Näin on ollut luullust aina tehoisena töitä paina jälkeen riittää tyytyä kelpaa nöyräst hyytyä. Esil etsein korvikkeita haeskella uusii teitä riimejä vaik väännellä kivii siellä käännellä. Hakemalla aatost muotoon syvimpiikin laittaa suotoon kukaan tuskin kimmastuu ärähtäen vimmastuu. Ihmisel on ohjaajansa reittipuolen pohjaajansa soiselkin voi tarpoa puhtaintunnoin harpoa. Maailmas on ihailtavaa vedenvälket tihailtavaa rantoja ja saaria sinitaivaan kaaria. Uuno on jos tuot ei hoksaa asuttaissa omaa oksaa työ ehk sumuu tuottavaa kaventaen luottavaa. Sinä, minä, perätysten alla antein herätysten polkematta toisia voikin yönsä koisia. Rinta tarvii laatutäytet henkisestä jotain näytet ellei ole, poimitaan konii vauhtiin roimitaan. Pilkkaamalla puhumatta juorutteita huhumatta tila aukee rivissä paattimme ei kivissä.
pentti pohjola 20110102 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu