Joulu tuopi mielenrauhaa arkenakaan vaik ei pauhaa herkistelee henkisest yleisest kun tenkisest. Pukki pyyhää etäält ohi kiltteilapsii juurkin kohi silmät loistaa leikkien äärestääreen veikkien. Ukkona on toisel lailla niinkuin kanssakäyntii vailla se juur tässä parasta aikaa kelt ei varasta. Oma rauha rikastuttaa vartomieltä tikastuttaa entisiä muistaen huomenihins luistaen. Seimenlapsen onhan juhla ei mee hukkaan hyväntuhla tuo on ihan tärkeä valistuttaa järkeä. Uskomalla opittuihin naperona kopittuihin äijänä viel aattelee kohtiins kivoi saattelee. Hössötyksis hukkuneita torsoisiksi tukkuneita mit nyt kuluis tarvisi pinotteisiin varvisi. Tarkkaajille tavotteita johtoin toisiins navotteita siel ei hyrrä pysähdy umpitilaan rysähdy. Iloitaan kun vielä voidaan kohtuunuotis lähes soidaan elämämme matkasta päiviemme jatkasta. Rikkauden rajoituksin mielenlämmön majoituksin passaa pappan pyöriä tervaist vaikka nyöriä.
pentti pohjola 20101225 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu