20101212-Muistatellen

Puikkelehdin muistoissani
rehevissä puistoissani
arjestani kaueten
haikeuteen raueten.
Siellä ilo ylimmillään
eikä näin nyt hylimmillään
vehreyden varjoissa
tuntemukset tarjoissa.

Unohtaen mitkä lähdöt
tuikkivaisna aina tähdöt
kommelteitaan karussa
arvo loppu tarussa.
Myrskyt eivät sinne yllä
hyväinpaljo, esteit kyllä
tuonne usein halajaa
ikionnes palajaa.

Harmaa sieltä hävitetty
onnentunnoin lävitetty
vajavuutens unohtaa
kympinarvost kivaa saa.
Ellei sitä suojelusta
tuleva ois pahast musta
kuljeskelles kivoissa
mielin menoinrivoissa.

Yrittäissä ymmärrellä
kuhun tänään olkaan tellä 
sopeutumaan satuttuu
jästihän vaan hatuttuu.
Rautakankist tänään norjuus
puisest ukost lapsest korjuus
opettaja äännähti
kantapäillään käännähti.

Sairauden jälkeen tuota
maistettihin nälvinvuota
jälkitauti jäykisti
puseralust näykisti.
Takana on työt ja toimet
hapristuneet hiduiks loimet
nyt vaan joutoo jonoissa
levonlössöö monoissa.

pentti pohjola 20101212 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu