Jälleen muistaa mit on kramppi pohkeeseen kun yöllä kamppi vaiva hitsin oloinen kärsi ukko poloinen. Yllättäen kimppuun iski avuton, vaik kuinka riski toimikyvyn tempasee rassaavast kun rempasee. Ei siis ihme, tuohon hukkuu uidessa kun raajoin tukkuu pahimpia punteita nurjimassa tunteita. Kiitollinen, kunnos olost lähtemällä reippaast kolost jos on siihen tarvetta min ei puolla harvetta. Uskomalla ylhänapuun äijävähä tietä hapuun neuvoi muistiin tankaten tärkemyksii vankaten. Saatu paljon päivii jonoon liiketlaittain narain monoon eikä nöyryyt jätetä kukkuamme lätetä. Pomoilu ei yksin passaa voimanvähii turhiin hassaa aatoksilla ajeluu kaihtamalla vajeluu. Ihmisenä, eripuolilt tok ei välty täysin huolilt riemunreppuu olalle tarvimuksist kolalle. Harrasteista varapeitto kimpuraa jos arjenkeitto löytyneenä lievittää paatiamme tievittää. Ongelmihin oikaisuja anteekspyynnön joikaisuja sukset siinä rasvattuu kulkijana kasvattuu.
pentti pohjola 20101120 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu