Kun ei muuta juuri jaksa nuppi harteil uutta raksa rivirimpsut talteile metkoi siten palteile. Jotain tarvii aina olla rusinoistuis tyhjist polla vähä luokse vinkata sitten sitä hinkata. Eihän koskaan valmist tule livakast ei laitto kule tyytymistä tyhjempää junansalle ettei jää. Ylen rahkeet rajalliset päättökyvyt hajalliset näitä lukein ymmärrät vaikeutta vanhan tät. Aitoutta hapuumalla ilons oksil kapuumalla yht ja toista selkiää umpisest ei pahaan jää. Meikämannee tuskin toista lamppuni ei kirkkaast loista enemmäks en rupea jossa alkais upea. Heittomiesnä heiluskeltu selkäintakan peiluskeltu rivakat saa ryntäillä ansioisssaan kyntäillä. Tykkään juuri tästä rauhast olemisen sortist lauhast enkä aatteist notkahda käpsäkämmin potkahda. Vilistäkööt vinkut tuolla aio en täs hätään kuolla tok se herran huolena töisesti jos puolena. Nöyrtymystä opeteltu mestaroinnit lopeteltu elon aaval joutuissa huomeniimme soutuissa.
pentti pohjola 20101119 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu