Lunta tupruu Hämeenkylään ettei jäädä moisest hylään sulaa varmaan äkkiä jäljest luikkaanpläkkiä. Varovuutta liikkuessa ulkosalla kiikkuessa nuppiins täytyy varjella iloo huomes arjella. Röntsäys joa pääsee kippaan tohvelit ne taivaal vippaan harmaata on haenta nurkanpiiloon paenta. Parit kerrat iskin kallon tantereeseen miettipallon onneks tuosta tolpille varoitukseks jolpille. Marraskuu se loppupuolel ulkokasvut kaikki kuolel sähkövaloo tarvitaan käs kun koploo harvitaan. Nyt siis lunta tienoonniskaan itseäni riimil riskaan leikkimällä laitellen tylsemmyyttä taitellen. Narisija vähän olen sietopuolta jaloil polen rapaista on rakenteis lääkepuoli hakenteis. Sen sit avuin pärjäämistä vaimentaen ärjäämistä helpost henki tulehtuu umpiperään kulehtuu. Ain viel antuu jonos vuosii olematta nykykuosii muisteluilla makustain koordinaatit kohtuuks sain. Ylpeillä ei suuril teoil pikku piiperrettä keoil tyhjist ohi ajaen hodun miedoks rajaen.
pentti pohjola 20101118 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu