Pitkä keil meil vuottenmäärä supistuilee siinä häärä yritteet ei ynnäydy työstämyksiin rynnäydy. Vähävähält kuihtuu keinot jäljel enää pelkät meinot huomenihin siirtoa laidastlaitaan liirtoa. Tuskastuuhan väkist tuohon upotessa haittainsuohon kynnykset ne korkenee pelasteeks ei tippaa tee. Monen ääreen änkeystä haavekonin länkeystä polun noustes jyrkästi lähtökuoppiin tyrkästi. Ne on viat vanhas kropas tyhjiä siin turvaks kopas ärräily kaik hulluinta sättimällä tulluinta. Oli nuoruus, keski-ikä täydenpuhkun esi mikä hämyihin jo joutunut ronailuihin soutunut. Kuka meitä informoisi eliksiirii päiviin toisi nostain nurjaa naattia heiluttamat paattia. Ramuna ei riskist olla niskavaivois tuel holla arkaa näistä mainita remeltäin ei painita. Suvenlämpö livistänyt kummast ei tuo sivistänyt nurkassaan kun nyhjötti tuhrauksis kyhjötti. Henki vaikka täs on tallel enemmät ei hituu mallel olemien ohitet sinnepäin vain kohitet.
pentti pohjola 20101019 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu