Syksy antaa meille sadon nälkyydelle laittaa kadon marjat, potut, tattia huomisil se lattia. Jolta kelpaa kehitellä uusihin ain ehitellä löydössä on monia kunhan jaksaa lonia. Päivät päästä pätkittyneet hämynvarjoon kätkittyneet yössäoloo enemmän rajoittaen menemmän. Lepo ei oo koskaan hukas kunhan sille olonsmukas tasapainoo tarjoilee mansikkaisest marjoilee. Hätäkös tääl elää olla vaikka konsteilt lähes nolla apui tulee pyytäen sielua jos hyytäen. Toinen aina toisens tuki oikein jos nuo ohjeetluki ihmisyyttä ilolla ettei huomen pilolla. Ruska tarjoo värinvalit äkist peräst tuosta alit harmaa hyppää mestariks sietämyksil testariks. Kerält purkee uutta lankaa jästipää ehk linjalt vankaa hellet kun ois riittänyt pitkitteissään niittänyt. Annettuina kaikki hyvät oheistetut onnenjyvät ellei siitä etene tulevainen metene. Nöyremmyyttä opetellen ei oo housuis hössöpellen älynkautta kierrättää jyrän alle ei siin jää.
pentti pohjola 20101012 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu