Parastaanhan kaikki koittaa esteisensä tiellä voittaa miten kukin selviää ajanpitkin esil tää. Useil nousee huikku pystyyn lommoutumii älynystyyn raskautta rajatta nurinpäistä ajatta. Edistymää vuotellessa sekundoja tuotellessa tuulen uskoo kääntyvän myötäiseksi sääntyvän. Vaakittaan jos alkaat kuta paljastunee moni suta jonka hetkes häivyttäis aatteluita juostaa näis. Tekemille toki tarvet haittaamatta harminsarvet sileältä siepata ilot vyyhdil kiepata. Nurjitta ei ykskään meistä arki viuhaa siten peistä kestävyyttä kupooliin ärsyilt laittaa pellit kiin. Miettimättä mätätellen funtsimatta jätätellen näkyy toki toimissa kriittisyys ain voimissa. Olemisen taa ei työnny huomeinedest verho lyönny siellä ovet suljettu tiedossa vaan kuljettu. Avaruus on rajatonta mitattomast ajatonta pian alkaa pelottaa yks kun hitu joukos maa. Solmusotkuis vaikka langat ohitettais reippaast vangat lähtöviival heittyä huolten joutaa peittyä.
pentti pohjola.20100925 (20100830) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu