Loppuinlopuks mitä voitan riimejä kun kasail koitan narraamalko mieltäni sysäämällä pieltäni. Enemmäks en tässä tule helpommin ei hanke kule ääreen silti änkeän värssykonii länkeän. Tyhmyys ei oo liiveist poissa asustellen yksin koissa järkevä ei jättyisi porukoihin mättyisi. Hanuria hapuellen näppäimillä kapuellen soinnuttelee saantoja opittujen jaantoja. Utopiaa mulle priima niin ei tiukal konsa siima keveimmillä keinoilla tohvelommil meinoilla. Alkupohti tässä hukas rikkakasvit komeest kukas vertailee jos osaaviin kultahippuin posaajiin. Yritys kyl ynnättynä päätäpahkaa rynnättynä missä valoo pilkahtaa lähtökello kilkahtaa. Suinpäinmenos unhuu sihti hosumisest jarrupihti entis sumis rypöilee laanillansa ypöilee. Minulle on touhu lääke jalkainalle saada kääke fobioista pinnalle rauhannusta rinnalle. Kukin näkee, tuntee, kuulee tormimal vaik usein tuulee hukkuu heikon huokaus näläs olleen ruokaus.
Pentti Pohjola 20100912(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu