Joskus tympii lehteinluku vaik ei ääres tietyst nuku riimikynä näpeissä lörpöt eivät säpeissä. Äänetöntä tutkailua loppusointuin mutkailua hatust homma heitetään soppa sanoist keitetään. Riskaannuttaa ukottunut miel jol pahast lukottunut arkee yksin tallaissa porraspieliin kallaissa. Entisjälkee uurteenrajois kyläseppän hoituu pajois turha moittein madaltaa eihän neuvoi kelleen jaa. Itseäni ohjastelen huikkujani pohjastelen riittämätön rutaaja sanain jonoiks sutaaja. Hetkin tuntuu, aatos pelaa vaistomaisest keinoi kelaa tovit täysin tukossa avainta ei lukossa. Oppijäykkä olennalta kompuroiva polennalta hitautten ennätys leijan liitoon lennätys. Kurillista ripsu sekaan tarttumalla mielenlekaan voimia ei verrytä pistepuoleks kerrytä. Syntyneenä suomeen tänne löystyneenä lähdöst jänne virittelyt vinossa aukkopaikkoi pinossa. Uskon lääkkeeks tointa tätä enkä kesken hevin jätä olonlehtii kääntelen riimitteiseks vääntelen.
Pentti Pohjola 20100912(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu