Kirjoittelen, harjoittelen riimitteiksi tarjoittelen näitä vähii vääntöjä muistamatta sääntöjä. Omanlaista oikolukuu useenmielest höntsönjukuu viitsii äijä urista pääsemättä turista. Elo on niin rajoitettuu hyötypuolest vajoitettuu lääkkeeksensä lähättää sananiukkoin tähättää. Ilo arjest kaikonneena nollanpyöreeks paikonneena uskoin sadun sanomaan rupein anteek anomaan. Luisto puuttuu teonsuksist kipeheytyy höyhenmuksist arkana ei kukassa puolittaisest hukassa. Mitä näistä, itsel irvii jokapulma eeltä hirvii silti eelleen tallantaa vatupassist kallantaa. Yhtään ei oo ylpeyttä omahyvän kylpeyttä nöyränpojan poloinen takarivis oloinen. Silti sanoil sommittelen joutavuuksil pommittelen elämääni enemmäks toljotteluu menemmäks. Puuttuu taito tarkentua älyperäst harkentua antaa aatteen puljailla hengenhödöis huljailla. Vähii vuodet tiimalasist kuus jo yli kymppeinkasist ihmekö et otaksuu lahonvias juurilt puu.
Pentti Pohjola 20100905(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu