Ihminen jos uneksuja monespaikas tuneksuja aatos harhaa muualla kuvitelmist ruualla. Hetken hekti ei oo päällä silmätsihrus juttuinnäällä vähän poissa kuvista nauruisenkin huvista. Tuohon jotkut tarttuilevat juorutenkin karttuilevat onkhan ontuu aatteissa meneek lainavaatteissa. Lapsena mik omaksuttu sen sit ääreen yhä kuttu pöngäksensä taustaen rutiinilla maustaen. Vastalaineet vahventavat ottokouraa kahventavat hitaammalkin hierrolla tylsäin taaksevierrolla. Saattaa luonne kilpistyä joiltain osin vilpistyä kylmästi jos kohdellaan huurteisihin johdellaan. Anteeksanto pelastaja kulmikkuudelt helastaja sirpaleiks ei särytä tuosta toisil ärytä. Onni olla, pysyy jalkeil hontunta vaik vähän alkeil tunnontulot tukena loppusoinnuiks pukena. Useil tiukkaa loppumatka syyllisyyden tunnoist vatka reipastuttais rohkeina habitukset tohkeina. Yrittämäst lakkaamatta orsil saantoi pakkaamatta näkymistä nauttien kerrynkasoist tauttien.
Pentti Pohjola 20100830(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu