Onni meitä siten suosii antamalla lisävuosii kuinka hyödyn pankimme varvei etuun hankimme. Tapainorjii, pakko myöntää kontturiaan arjes työntää vastamäes hikoilla epäkelvois likoilla. Silt ain nousee uusi päivä unehtuilee eilisnäivä hermojamme rassailee tummenteit kun kassailee. Noinkin luistaa saumattomast yksinänskin laumattomast läheisiä kuulolla pien vaan siivu luulolla. Yritellä toki pitää kupoolissa tuoret itää homeisiinsa hukaten takavasel pukaten. Kauhistelee suljettuja vuorensisään nuljettuja ylhääl pyyntöi lykäten sijasiirrois kykäten. Vatvomalla mailmantaakkoi riittää julmast haitanraakkoi pystymättä parantaan oloi ehoiks varantaan. Luottamalla hyvänapuun pediltäin ain aamuin kapuun toki virheit vierellä sielunsyrjä hierellä. Annettu on avaimia yhteenvetään havaimia missä matka masentaa ilon keulaan asentaa. Työstökyky nyt on takan hanttikorteil pelaa pakan vähemmilkin valistuu kulunkuihtuun alistuu.
Pentti Pohjola 20100829(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu