Tasapainoo haettaissa konflikteja paettaissa yllättäen yhteistä levähdyttyy lyhteistä. Säikeistyvät kivankulut aukenevat estoinsulut näin on metkaa matkassa kelvokasta jatkassa. Umpimielin etääntymää kuorehensa vetääntymää miksi piloi hakisi nurjankeljun vakisi. Paistaa päivä lämmittäen valonteitä kämmittäen riipast osain hellätä tossuu toisest tellätä. Yhteisjuttu edel keulas hopeelankaa läikkyy neulas pisaroita helminä meno metkan telminä. Hassutella aina saattaa kireenkeljun äkist maattaa yhyttyisi yskästä etääl haitanjyskästä. Riemuu käyttäin kierroksilla siin ei tilaa hierroksilla taivaanrantaa tirkistäin eikö somast oisi näin. Kiukutellen hukkaperii harvemmasti noita erii vuorelnousu vapautuu itsekeski rapautuu. Linjan pitää huomeen riittää avolakeel tuloi niittää miksi jarruu polkisi vihantoja olkisi. Sulavuutta notkein keinoin eikä ummehtunein meinoin taatust lyyti kirjottaa lotkahtaneen virvottaa.
Pentti Pohjola 20100819(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu