20100810-Samailua

Kuka jatkust pännää pyörtää
taltehen siin menoi hyörtää
aivan omaks eduksi
ettei huomi reduksi.
Jaksamisel on nääs ääret
älyntyrvin hoitaa hääret
painamatta moitteilla
yhdestkään ei loitteilla.

Sopuisuutta opetellen
urkkomiinsa lopetellen
valoo alkaa kajastaa
evähänä iloo saa.
Miksi murrais osatonna
lituskaisest posatonna
ellei edes yritä
tantalustaan syritä.

Nojaamalla kirjatietoon
sitkeyttä löytää sietoon
moitita ei erehteist
kiitellään jop perehteist.
Omatila tunnettuna
sielunperäl runnettuna
häviä ei haasteissa
katumusten taasteissa.

Iloo silmiin, hymyy huuleen
leppeämmin alkaa tuuleen
jännitykselt laukasee
räppänöitä aukasee.
Päsmärinä ei oo kukaan
houkuttamas vauhtiin mukaan
tuulen suhais korvissa
muotoutuvaa sorvissa.

Ylimieli jäätää äkist
turkaset jos pääsee häkist
kampeilua montusta
nurinpäisest hontusta.
Eritellen pistetyksii
laajentelee luvult yksii
meitä moneks matkalla
roolityönsä jatkalla.

Pentti Pohjola 20100810(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu