Kuka jatkust pännää pyörtää taltehen siin menoi hyörtää aivan omaks eduksi ettei huomi reduksi. Jaksamisel on nääs ääret älyntyrvin hoitaa hääret painamatta moitteilla yhdestkään ei loitteilla. Sopuisuutta opetellen urkkomiinsa lopetellen valoo alkaa kajastaa evähänä iloo saa. Miksi murrais osatonna lituskaisest posatonna ellei edes yritä tantalustaan syritä. Nojaamalla kirjatietoon sitkeyttä löytää sietoon moitita ei erehteist kiitellään jop perehteist. Omatila tunnettuna sielunperäl runnettuna häviä ei haasteissa katumusten taasteissa. Iloo silmiin, hymyy huuleen leppeämmin alkaa tuuleen jännitykselt laukasee räppänöitä aukasee. Päsmärinä ei oo kukaan houkuttamas vauhtiin mukaan tuulen suhais korvissa muotoutuvaa sorvissa. Ylimieli jäätää äkist turkaset jos pääsee häkist kampeilua montusta nurinpäisest hontusta. Eritellen pistetyksii laajentelee luvult yksii meitä moneks matkalla roolityönsä jatkalla.
Pentti Pohjola 20100810(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu