Aika viskoo sinnetänne lerpallansa monast jänne eikä voimaa vertyä haittoi alkaa kertyä. Niittenpainon tuntee tulois taapertelee osaks kulois jaksamatta jaantua yleist tämä taantua. Varastois ois eväst myllyil hölmöö jättää makaan hyllyil pölyttymään pilalle estradil siks hilalle. Minämieltä tuuletella sydänsyvää kuuletella raksutustko rakentuu toivontuules heiluu puu. Kädetpystys pelkäämällä onnens ulos telkäämällä itsetehty vankeus ansaittuna ankeus. Järki älä kuoppaan jätä pomiloitsen päivin tätä kehitykseen kiirettä salamaista siirettä. Hukkaamiaan hapuillessa letikintuin kapuillessa pienuuteensa purkeaa nollat huomes surkeaa. Kitinää ja kivunpelkoo ottamatta ikun selkoo aatteluit taas peruttu naftist hyötyy heruttu. Etäämpää jos tarkkailisi lientymiään parkkailisi ruumenis viel tähkiä sillämallil pähkiä. Tehostuttais tahoillamme suppee nurkka lahoillamme kituvuudest kohentuis häper samal ohentuis.
Pentti Pohjola 20100726(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu