Kaveria kaivatessa tietoisuuden raivatessa ikävä on lähellä päivittäisest nähellä. Töitä teki, osas paljon väisti etäält tyhjänaljon miksi sänkyyn sulautui kertaheitol pulautui. Minäkin täs olen raakki ikävanha rötkö, kaakki joutenpäiten jollailen ruotelia hollailen. Puuhailuita ois kyl monii ohikulun silti lonii tunnontuskii rinnassa kaikki nyt jo hinnassa. Väistelyä voimatonna sielunsäikeet soimatonna uskois sisun auttavan rappusille tauttavan. Eikä ihan kirves kaivos jotain muhii takaraivos jos sais sukset sujumaan valmiinjäljil ujumaan. Soittaa hieman paljepelii tuoltakaan ei löydy kelii riimikynää rutistaa pussukasta putistaa. Olen liikaa jästisissä korviimyöten rästisissä tuolt on huono kohota intoisena tohota. Lahti välkkyy näkysällä ekstraisuutta touhul tällä mieleen sorjaa sovittaa umpiperää ovittaa. Jonost ei saa hyötyisinä täys vaan lossiks lyötyisinä Yrittämän avulla sortumastaan kavulla.
Pentti Pohjola 20100718(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu