20100707-Toivonpuutetta

Kädet nostaa kuumal ylös
hommeleista täysi hylös
pelkkää olonjatkoa
vailla nauhan katkoa.
Meikä tippui aikoi reestä
löysi itsens lotkonveestä
täältä töhryi tyrkitään
repaleisest myrkitään.

Onni ollut käsipuoles
hauskas niinkuin myöskin huoles
joku juju pelastaa
kulminointei helastaa.
Viel ei pelkäst lojon olo
pitkinpituut äijä polo
antamatta aihetta
silmäänlaittaa vaihetta.

Yhtäkään ei kiinnostaisi
käppäili tai joutenhaisi
täysi rauha tarjottu
mukaviltkin varjottu.
Päättele nyt kaikest jotain
uhranta on pelkäst sotain
huomelt ei mit tulossa
köpötellään kulossa.

Riimi löytää tiensä tyhjään
sitä samaa pötköst nyhjään
viisastu ei aiemmast
löytyisk laji taiemmast.
Haparoiden haeskellaan
valkeata virii hellaan
että liekeiks leveisi
tukontuntuu keveisi.

Aivan kaikki sekaan passaa
tyhjäkäynti konet rassaa
naakeleil jos vauhtia
torvest tulee lauhtia.
Ennuste on eduist turhaa
mielis ettei surkeis purhaa
ystäviikin yhyttäin
pienest peuhaan ryhyttäin.

Pentti Pohjola 20100707(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu