Turha luulla, rupeen töihin sidon itsein pakkovöihin ei vaan lähde liikkeelle kehoa saa kiikkeelle. Vuottenpaino niskassansa joutavuutta tiskassansa uupuminen unettaa silmänseudut punettaa. Riskit runnoo, miten mieliit huomishyödyist teot kieliit antain voiman virrata leimahdellen pirrata. Yhteisö on tuosta hyvil tunnemielle kyntää syvil onnellisii ottajat estein sivuun mottajat. Kesänkeskel kulkemista nyreen sivuun sulkemista jokaiselta vuotetaan sanahansa luotetaan. Mihin minä, pelkkä nolla kellä enest paha olla istuma kai siedetään taustoista jos tiedetään. Joskus oltiin osaavia hommeleitten hosaajia aamuvarhaast lähtien iltaan, lumos tähtien. Polskuteltiin kotirannas riemastelu helpost annas kalliolle kuivumaan tunteen tutun vielä jaan. Ihmisenä iltahuudos kehonpuoli kulunpuudos menneenmuistoi mallailee etisjälkii tallailee. Löytymiä, luopumia aivan väärist juopumia noita tarttui liepeisiin pellit eivät enskään kiin.
Pentti Pohjola 20100618(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu