Kulkuansa kulkee aika suventullen lämmöntaika merenpeili hopeoi joskus tyrskyin nopeoi. Lehvästöt on äärimitois alastomuus puista hitois onni elää kesässä sopusointuu pesässä. Taivaankaaren yltä löytää ketosorjaan aina töytää ihoo hellii rusketus pahimmillaan tusketus. Ääntä siivekkäitten kuulee löyhymäl kun lämmint tuulee vaakittaen vahingot minimoiden ahingot. Riemussa on, hiljaa, ääntä useenlainen kelpaa sääntä miettiä tai möykätä ettei ala töykätä. Juhannus se pian kohdal aattoiltan rantaan johdal ties vaik hanur haastelis entisjälkee taastelis. uutta toivoo vartuttaissa kipeniinkin tartuttaissa harmit helppo hukata paatti aaval pukata. Kuvitella, sit sun tätä yhtäkään ei kylmäks jätä puseralust lämmittää jälkimaku metka jää. Näin sit päästään päivät iltaan tihennettä löytöinsiltaan ihmisiä kuunnellen käsityksiks muunnellen. Sorea on kesäsuomi pukkaa kukkaa nätist tuomi ummut uudet aukeaa läheloloon raukeaa.
Pentti Pohjola 20100530(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu