Sairas veli kotiin hetkeks pariks tunniks runsaanretkeks loikoilemaan sängyllään arvos pitää varmaan tään. Kohtalo ol hälle rankka töinen loppu, mies vaik vankka äkist tauti tavoitti huomenesteen havoitti. Mikään tääl ei eeltä varmaa piilokurkis luuraa harmaa tuikkauksen toimittaa nurjemmuutta loimittaa. Oltais hyväl mielel annist eineksisen pöytäänkannist jähnääminen lopettaa siperia opettaa. Posiitiivist löytyis lähelt melko varmast silmännähelt järkeä jos juoksuttaa kummast keveet luoksuttaa. Väittämällä, ettei osaa lutistuttaa tahdoit posaa itsekuoppaans syventää vangituksi vähil jää. Uskomalla ulotteisiin vehreet löytää kulotteisiin idust isoks itämään puoliansa pitämään. Esteet eivät kysy lupaa moinen mieli haaveil hupaa jos het kädet pystyssä nollaa aivonystyssä. Rohkeana ronikoissa kalvaminen sit ehk poissa aurinkoiseen aientuu ärräsortist vaientuu. Loppu liu-us tämä tässä ukkopaha ei oo ässä tyhmenteissä ääntelen puoliani kääntelen.
Pentti Pohjola 20100526(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu