20100526-Tolkuitta

Sairas veli kotiin hetkeks
pariks tunniks runsaanretkeks
loikoilemaan sängyllään
arvos pitää varmaan tään.
Kohtalo ol hälle rankka
töinen loppu, mies vaik vankka
äkist tauti tavoitti
huomenesteen havoitti.

Mikään tääl ei eeltä varmaa
piilokurkis luuraa harmaa
tuikkauksen toimittaa
nurjemmuutta loimittaa.
Oltais hyväl mielel annist
eineksisen pöytäänkannist
jähnääminen lopettaa
siperia opettaa.

Posiitiivist löytyis lähelt
melko varmast silmännähelt
järkeä jos juoksuttaa
kummast keveet luoksuttaa.
Väittämällä, ettei osaa
lutistuttaa tahdoit posaa
itsekuoppaans syventää
vangituksi vähil jää.

Uskomalla ulotteisiin
vehreet löytää kulotteisiin
idust isoks itämään
puoliansa pitämään.
Esteet eivät kysy lupaa
moinen mieli haaveil hupaa
jos het kädet pystyssä
nollaa aivonystyssä.

Rohkeana ronikoissa
kalvaminen sit ehk poissa
aurinkoiseen aientuu
ärräsortist vaientuu.
Loppu liu-us tämä tässä
ukkopaha ei oo ässä
tyhmenteissä ääntelen
puoliani kääntelen.

Pentti Pohjola 20100526(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu