20102511-Kietoja

Keljuilee kun, olka, niska
harmillisiin äkist viska
töist ei voi ees puhua
laiskuudest vaik huhua.
Miten ketterämmin menis
kahtakauheest sitten tenis
otsahiessä ärräilis
taakkaansa kun kärräilis.

Paikalolo parantelee
sietämyksin varantelee
etempää ei ynnätä
tukitoimiin rynnätä.
Noittenkanssa aristelee
ilon liepeist karistelee
ettei tätä pahempaa
henkisesti ahempaa.

Sielunsuojaks saatu kevät
vehreheytyy , ruoho, levät
laineet leikkii hopeaa
ajankulu nopeaa.
Toivontäyttä etsiessä
keljunteitaan metsiessä
niukemmasti hermoilee
vaik ei hyötyisiä tee.

Juur on lämmöt enimässä
paljoist ryysyist tenimässä
ihoon tarttuu rusketus
kunhan pihal kusketus.
linnunlauluakin aistii
heikenteisest toki maistii
kuulo kun on lukossa
puutteisuutta ukossa.

Ikivanhaks lähes päästy
sudenkuopilt monilt säästy
riimitellen tavuja
ladul löytyy havuja.
Aivantyhjää laadullisest
hävitteisiin kaadullisest
joku värssy onnistet
ylläpitää ponnistet.

Pentti Pohjola 20100511(20080607) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu